Taakka vai voimavara?

maaseutukatsaus2017Maaseutukatsaus 2017 julkistettiin viime syyskuussa. Se on laaja yhteenveto maaseudun tilasta ja tutkimuksesta ja erittäin mielenkiintoista luettavaa. Edelliset katsaukset julkaistiin vuosina 2011 ja 2014.

Katsaus nousi mieleen, kun tänä aamuna luin Roope Mokan kolumnin Ylen uutissivuilla. Mokka pistää sumeilematta maaseutuja ja kaupunkeja vastakkain: maaseutu on takapajuinen ja äänestää Trumpia ja Brexitiä, siellä eletään eristyksissä jne. Kaupunki taas on kaikkien innovaatioiden lähde ja siellä kukoistaa inhimillinen pääoma: yhteisöllisyys ja sosiaalisuus. Tänä päivänä pöyristyttäviä ja yllättäviäkin väitteitä.

Ajan hermolla olevat kaupunkitutkijatkin näkevät kaupungin ja ympäröivän maaseudun yhteistyökumppaneina, kaupunki ei ole omavarainen ja itsenäinen olio, joka voisi kukoistaa ilman hyvinvoivaa maaseutua, mutta tästä ilmeisesti Mokka ei ole kuullutkaan. Hän unohtaa myös, että sosiaalinen pääoma on maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla jopa vahvempi kuin kaupungeissa. Myös historiantajun ja paikallisidentiteetin merkitys yhteiskunnallisen resilienssin eli muutoskestävyyden kannalta on tutkittu, mutta nämäkin aisat ovat menneet Mokalta ohi.

Maaseutukatsaus korostaa, että eurooppalaisessa vertailussa maaseutumainen Suomi on pärjännyt taloudellisesti erittäin hyvin ja esimerkiksi koulutettu väestö ei ole kasautunut pelkästään kaupunkialueille. Vahva maaseutu ei ole ollut satavuotiaalle Suomelle taakka vaan voimavara.

”Aluekehitystä koskevissa kansainvälisissä vertailuissa tutkijoiden huomio on toistuvasti kohdistunut siihen, että 1900-luvun alusta nykypäivään ulottuvalla ajanjaksolla vain muutama maa on onnistunut nousemaan köyhien maiden keskuudesta varakkaiden kansantalouksien harvalukuiseen joukkoon. Näiden nousijoiden kärkikolmikko – Japani, Norja ja Suomi – on kokoonpanoltaan yllättävä (Kokkinen 2012). Lisäksi nämä maat ovat aluerakenteeltaan ja luonnonolosuhteiltaan sellaisia, että niiden menestyminen on aluetutkimuksen teorioiden perusteella epäuskottavaa. Esimerkiksi sekä ulkoisen että maan sisäisen saavutettavuuden perusteella kakki kolme menestyjämaata luokittuvat edellytyksiltään kehnojen maiden kaartiin. Aluerakenteestakaan ei ole yhteiseksi selittäjäksi: Japani on maailman kaupungistuneimpia maita, mutta Suomi ja Norja ovat väljästi ja hajautuneesti asuttuja.” (s. 24)

Katsauksessa käydään läpi eri selitysmalleja Suomen kehittymiselle takapajuisesta kehitysmaasta eturivin osaamisyhteiskunnaksi. Tarkastelu päättyy toteamukseen:

”Avautuviin mahdollisuuksiin tarttumista ja uusiutumiskykyä näyttäisi edesauttaneen tietty yhteenkuuluvuus: maan eri osien, kansalaisryhmien ja etupiirien välinen vuoropuhelu sekä niihin perustuvat, yhteistä identiteettiä, kumppanuutta ja solidaarisuutta vahvistavat toimintatavat. Maaseutupolitiikalla, osana alueellisen kehittämisen ja yhteiskuntapolitiikan kokonaisuutta, on siinä perinteitä ja oma tehtävänsä.” (s. 25)

Asutuskatsauksessa todetaan, että harvaan asutulla maaseudulla ja ydinmaaseudulla väki vähenee sekä muuttoliikkeen että ikärakenteen takia. Sen sijaan kaupungin läheisellä maaseudulla väkimäärä jatkaa kasvuaan. Pohditaan myös vapaa-ajan asutuksen ja kausiväestön merkitystä. Esimerkiksi nykyisen Salon alueella väestömäärä on kasvanut vuodesta 1990 noin neljällätuhannella, mutta kausiväestö jopa yli viidellätuhannella. Kausiväestö on siis vapaa-ajan asukkaita ja muita, jotka eivät ole kirjoilla kunnassa. ”Osa-aikainen asuminen maaseudulla on suositumpaa kuin koskaan aikaisemmin.”

Maaseutukatsauksessa on muitakin mielenkiintoisia lukuja, kuten ”Miesten maaseutu” ja ”Harvaan asuttu maaseutu nuorten kokemana” ja ”Turvallisuus maaseudulla”.  Kannattaa lukea!

Eurooppalaisten laskentatapojen mukaan suomalaisista yli puolet asuu edelleen maaseudulla ja vieläpä niin, että suuri osa maaseudun asukkaista asuu ”heikosti saavutettavilla” alueilla.

Eri kyselyjen mukaan kansalaisten enemmistö haluaa säilyttää maaseudun asuttuna ja esimerkiksi terveyspalveluihin maaseudun asukkaat ovat jopa tyytyväisempiä kuin kaupunkilaiset. Kyläkoulujen lakkautukset ja toisen asteen koulutuksen etääntyminen ovat heikentäneet maaseutualueiden vetovoimaisuutta. Maaseutukatsauksen oman kansalaiskyselyn mukaan kyläkoulu on luonnonläheisyyden ja turvallisuuden ohella tärkein maaseudun vetovoimaisuuteen vaikuttava tekijä.

Maaseutukatsauksen laatineiden tutkijoiden työpajassa korostettiinkin kuntien palveluja, erityisesti tyttöjen ja poikien tarvitsemien palvelujen merkitystä sekä yhteydenpitoa kunnista ja järjestöistä niihin nuoriin, jotka lähtevät opiskelemaan muualle. Muualla opiskeleville voisi esimerkiksi tarjota kesätyö- ja harjoittelupaikkoja.

Maaseutukatsaus on ilmaiseksi ladattavissa osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-958-6

ja siihen liittyvä kansalaiskysely osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-960-9 .

Henrik Hausen, henrik.hausen@salo.fi

Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s