Kotiseuturetkellä Pettuun

Salon kylähanke järjesti retken Särkisaloon, Petun kartanoon 2.8.2016.

IMG_6991Petun saari on lossin takana ja saarelle kuljetaan Särkisalon muiden asuttujen saarten Isoluodon, Niksaaren ja Ulkoluodon kautta.

Retkellä paljastui, että saaren monipuolinen luonto, kulttuurimaisemat, pitkä perinne ja vanhat rakennukset ovat vetäneet uusia asukkaita. Kun kymmenen vuotta sitten saaressa oli kolme vakituisesti asuttua taloa, niitä on nyt 13. Näiden lisäksi on mökkejä, joilla käytännössä asutaan vuoden ympäri (ja toisaalta on jokunen asukas, jolla on talviasunto Salon keskustassa mutta kirjat pidetään Petussa). Kesäisin ja viikonloppuisin saaressa on 400–500 henkeä eli mistään autioitumisesta täällä on turha puhua!

IMG_6992Kotiseututyö ja historia kiinnostavat – retki oli täyteen buukattu, pettulaiset mukaan lukien osallistujia oli 52. Sama asia on näkyvissä muuallakin: maaseutututkijoiden ”Maaseudun uusi aika” -lehti julkaisi teemanumeron vanhoista taloista. Pääkirjoitus oli otsikoitu ”Taakasta voimavaraksi – vanhat rakennukset ovat maaseudun vetovoimatekijä”. Ja Facebookryhmä ”Pelastetaan vanhat talot” on erittäin aktiivinen, sillä on 17 500 jäsentä.

Lossi on tiekunnan ylläpitämä yksityinen lossi joka työllistää kolme henkeä. Lossilla pääsee kulkemaan klo 6-22 ja tiekunnan on lisäksi ylläpidettävä hälytysvalmius. Kustannuksista noin 75 % maksaa valtio ja 25 % tiekunnan osakkaat. Tällaisia yksityisiä losseja on Suomessa reilu 20.

IMG_7015Heikki Liede on tutkinut Petun saaren ja kartanon historiaa ja hän teki aloitteen retken järjestämiseksi. Hän toimi meillä oppaana ja piti esityksen C.G. Mannerheimin metsästysretkistä Petun saaressa. Mannerheim kävi Petussa ensimmäisen kerran vuonna 1920 ja sitten ainakin seitsemän kertaa, mutta mahdollisesti jopa kymmeniä kertoja.

Pettu on tunnettu ruotsinkielisestä runonlauluperinteestä, joka säilyi saaressa pitkään. Runoja ja balladeja merkittiin täältä muistiin 1900-luvun alussa satoja. Viimeiset tunnetut runonlaulajat olivat Matilda Troberg (1860–1933), Wilhelmina Uppman (1844–1909) ja Henrik Lindström (1833–1919). Saaren nimi Pettu ei muuten tule pettuleivästä vaan nimellä on ruotsinkielinen tausta, vanha kirjoitusasu on Pethu.

Petun kartano

IMG_7003Kartano rakennettiin 1800-luvun alussa. Talon rakentanut Uppmanin suku oli muuttanut tänne Tenholasta 1720-luvulla.

Särkisalossa on useita kartanoita ja niiden rakentaminen ajoittuu 1800-luvulle, jolloin talonpoikaispurjehdus toi pitäjään varallisuutta. Talot olivat osakkaina laivayhtiöissä ja vietiin muun muassa puuta Tukholmaan, ”Tukholman-haloista” tuli käsite. Polttopuuta vietiin ensin kaupungin talojen lämmitykseen ja myöhemmin myös rautaruukkeihin, muita tuotteita olivat tukit ja kalkki. Myös Petussa kaivettiin kalkkia, näkyvissä on edelleen noin 10×4 m kaivanto. Metsä kasvoi hyvin ja hankittiin lisää maata ja työntekijöitä. Särkisalon kartanot ja pihapiirit ovatkin Keski-Ruotsin mallin mukaisia toisin kuin muualla Suomessa.

IMG_7013Heikki Liede kertoi myös vuonna 1837 Petun kartanossa syntyneestä August Uppmanista. Hän on Turussa tunnettu saaristo- ja talvimerenkulun kehittäjä, joka toimi kapteenina niin purje- kuin höyrylaivoilla. Hän seurasi jään muodostumista saaristossa ja huomasi, että väylä saariston läpi Turkuun pysyi paljon paremmin auki kuin ahtojäiden vaivaamat Hangon väylät. Hanko joutuikin väistymään pääsatamana, Turkuun hankittiin jäänmurtaja Apu ja sinne perustettiin höyrylaivayhtiö Bore. Turkuun rakennettiin myös rautatie. Augustin adoptiopoika Emil oli yksi Paraisten kalkin perustajista.

Saarella toimi myös tiilitehdas Pettu tegelbruk vuosina 1898–1912.

Seuraava tärkeä henkilö oli Karl Forsström, Förbyn kalkkikaivoksen perustaja. Hän toimi ensin merikapteenina ja aloitti sitten teollisen kalkintuotannon Förbyssä ja toiminta laajeni Lohjalle. Karl ja hänen vaimonsa Olivia ostivat Petun kartanon ja suuren osan saaresta vuonna 1900. Heidän piti muuttaa sinne vuonna 1912, mutta Karl ehti sitä ennen kuolla. Hänen poikansa Petter Forsström eli Kalkki-Petteri käytti kartanoa metsästysretkillään ja tarjosi taloa ja maita myös Mannerheimin käyttöön. Mannerheim kävi siellä usein metsästämässä, ja lähellä kartanoa onkin paikka nimeltään Mannerheim-passet.

IMG_7030Petter Forsström kävi usein Petussa ja vietti siellä myös 80-vuotispäivänsä vuonna 1957. Juhlia varten kartanon lattia uusittiin taiteilija Karin Mascitti-Slotten suunnittelemalla komealla lattiamaalauksella.

Maanviljelystä elvytetään

Petussa maanviljelyllä on pitkät perinteet, sata vuotta sitten pääosa saaren 900 hehtaarista oli peltoa ja kartanon viereen rakennettiin Särkisalon ensimmäinen tuulimylly. Mylly on kuvattu Särkisalon kirkon lasimaalaukseen, kirkon lasimaalauksetkin ovat myös Karin Mascitti-Slotten käsialaa ja 1950-luvulta.

IMG_70451900-luvun alusta alkaen saaren peltoja on kuitenkin pikku hiljaa metsitetty. Puuerikoisuuksiakin on, muun muassa tuijametsä. Turun dendrologinen seura onkin järjestänyt retkiä Pettuun.

Forsström-yhtiöt kokeilivat istutuksissa uusia puita ja toimivat muutenkin ennakkoluulottomasti.

IMG_7043Myös laajoja omena- ja marjatarhoja on ollut Petussa ja tätä perinnettä elvytetään nyt. Kartanon viereisessä Uppmanin talossa asuvat Teijo Lehtola ja Johanna Aho ovat istuttaneet omenapuita ja tuottavat hunajaa. Kaikki viljellään luomuna ja Teijo toimii myös luonto-oppaana. Nykyisin saaressa viihtyvät myös peurat ja kauriit, joten viljelyksiä on aidattava ja punkkeja saa varoa.

Petun kartanon kauniissa päärakennuksessa ei nyt asu ketään ja talo onkin ollut vuosikymmeniä lähinnä metsästysretkien tukikohtana ja juhlakäytössä. Osa kartanon viehätystä on, että muutoksia ei juuri ole tehty viimeiseen sataan vuoteen. Muun muassa vesikatto kylläkin uusittu ja ulkoseinät ovat hyvässä kunnossa, mutta sisällä saa tunteen, että siirtyy sata vuotta ajassa taaksepäin.

Henrik Hausen

Lisää kuvia retkeltä >>>

Kategoria(t): Ei kategoriaa Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Kotiseuturetkellä Pettuun

  1. Kukakohan tuo mainittu August Uppmanin adoptiopoika Emil on? August Uppman muutti 1883 Turkuun eikä kirkonkirjoissa siihen asti ole mitään mainintaa adoptiolapsesta. Jos Emil Sarliiniin viitataan, ei hän ollut kenenkään adoptiolapsi.

  2. Henrik Hausen sanoo:

    Hei. Kiitos kysymästä. Selvitän tuon asian. Voi olla, että olen kuullut tai ymmärtänyt väärin nuo nimet tai sukulaissuhteet. Terveisin, Henrik

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s